you can hear the crowd and everybody sings.

Hektinen viikko, niin kuin edellinen kuukausikin on ollut. Joka päivä jotain. Ei ehdi rentoutumaan, hyvä kun on aikaa nukkua. Minulla oli kolme vaihtoehtoa:

- huonot arvosanat
- huono yöuni --> väsymys
- huono fiilis

Tietenkin kaikki johtuvat toisista ja vaikuttavat toisiinsa, mutta päätin, että nukun yöt kunnolla. Jätän sitten vaikka kokeisiin lukemisen tuonnemmalle ja vähemmälle kuin kärsin väsymyksestä päivät pitkät. Päätin, että olen hyvällä tuulella, etenkin kun siihen on aihetta. Teen kaikki hyvälle mallille - palautan koulutyöt deadlineja noudattaen, ja vaikka kuinka valittaisin stressistä, voisin olla muille kiva ja hyväntuulinen. Ja loppujen lopuksi arvosanatkaan eivät voi mennä tietyn rajan alle, varsinkaan jos on onnellinen. Eikös se vaikuta kaikkeen?

Tänään oli matikasta koe, ja se oli helppo. Sen takia, että tein eilen isoveljeni kanssa kaksi tuntia pelkkää matikkaa, mikä on varmaan ennätys. En käynytkään tietokoneella, enkä herpaannuttanut itseäni Jenny Oliven kirjasta tai matikan vihkosta - ja se auttoi. Osasin lähes kaikki, mutta kokeen jälkeen huomasin heti tehneeni muutaman virheen - ainakin yhden ajatusvirheen ja yhden ymmärrysvirheen. Onneksi se ei kostaudu juuri arvosanassa. Ja siksi olen onnellinen. Ja siksi nukun seuraavanakin yönä paljon.

Koska nukkuminen on ehdottomasti parasta mitä tiedän. Virheillä ei ole aina väliä, en minä murene muutamasta virheestä - etkä murene sinäkään. Se, että yritän kävellä ovesta sisään, joka ei aukeakaan, ei vaikuta mihinkään, sillä voin aina kiertää muutaman metrin pidemmän lenkin ja mennä toisesta ovesta onnellisuuteen. Seison siinä portilla, toinen jalka sisällä ja toinen astumassa. Tasapainopiste on tismalleen siinä kynnyksen kohdalla. Mitä jos kompastun? Mitä jos jokin vetää minut takaisin oven ulkopuolelle sitten, kun olen päässyt sisälle? Haittaako minua?

Ei tänään. Ehdin murehtia maailmaa huomennakin.