you're the harmony to every song i sing.

And the answer to your question about our friendship is yes.
You have lost me forever.

Minulla on paljon sellaisia tuttavia, joita en tarvitse. He tuottavat minulle iloa ja on mukavaa jutella heidän kanssaan, mutta ei meillä ole minkäälaista erityistä suhdetta. Miten niin sitä paitsi "tarvitsen" ystäviäni? Hekin tuottavat minulle iloa. Mutta tuttavat, joiden kanssa puhun vähemmän ja niistä "less-important-stuff" -jutuista, eivät tee yhtä asiaa, jota ystäväni tekevät. Tuottavat myös surua. Ahdistusta. Kaipuuta. Pahaa oloa ylipäätään. Miksi pidän lähelläni niitä ihmisiä, joista minulle on välillä enemmän haittaa kuin hyötyä?

Koska he ovat niitä, jotka tuntevat surua siitä, kun minä olen surullinen? Koska he istuvat vierellä ja pitävät kädestä? Koska he valittavat yhdessä sateesta saman sateenvarjon alla, ja tarjoavat suojan silloin kun unohdan sateenvarjoni kotiin? Koska joka päivä sataa vettä? Ja tänään paistaa aurinko. Ja me olemme läheisiä, eikä meitä voi erottaa. Ja ne tuttavat, joita moikkaan silloin tällöin, joilta kyselen kuulumisia tai matikan läksyjä, ovat niin erilaisia, etteivät he edes tiedä, mitä on istua onnellisessa hiljaisuudessa.

Mutta voi luoja, kuinka tyhmiä tv-hahmot voivatkaan olla. Kaikella rakkaudella. Tulipa sekavaa.