BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS

Friday, October 1, 2010

i will never go away.



Mietin välillä, kuinka tosissaan ihmiset ovat. Jos ystäväni sanoo I love you en ole täysin varma, kuinka vakavasti se pitäisi ottaa. En tiedä, kuinka läheisiä olemme, koska minulle olemme luultavasti todella läheisiä ja hänen puoleltaan en tiedä. En tiedä, kuinka helposti ulkomailla sanotaan I love you ja kuinka paljon sen käyttö eroaa suomesta. En voisi kuvitellakaan sanovani Minä rakastan sinua mutta Olet rakas on jo huomattavasti helpompi.
p
I love you too on kiva vastaus. Kaipaan niitä ihmisiä, joista välitän paljon, koska en välttämättä vietä tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Koska mielestäni meillä on yhteys ja meillä on jotain yhteistä, ja ystävyyssuhde on vahva. Mutta joskus on vaiketa tulkita toisia. Mitä, jos olenkin huono tulkitsija? Mitä, jos olenkin heille vain yksi sotilas shakkipelissä, jossa kaikki muut ovat kuningattaria ja ratsuja? Voinko koskaan olla varma?

Entä kuinka nopeasti ihminen muuttuu? Voiko olla, että paras ystäväni, jota olen ikävöinyt eniten koko vuoden ja jonka kanssa voisin viettää aikaa silloin tällöin, ei olekaan enää paras ystäväni? Ei sen takia, että hän on muuttunut vaan siitä syystä, että minä olen muuttunut. Totta kai olen muuttunut. Mutta olenko muuttunut niin paljon, että yhdessäolo on yksi awkward situation? En halua. En halua tuntea sitä. En halua olla sellainen. Haluan sen kaiken, ja enemmänkin. Haluan ne rakkaimmat lähelleni, ja haluan tietää, että se on juuri niin.

Jos se kaikki on vain ikävöinnistä ja liian harvoin näkemisestä kiinni?
En pysty ilmaisemaan tunteitani. Mutta muuten olen onnellinen, usko pois. Raikasta lokakuuta, joka alkaa pian! Syksy on vuodenajoista kaunein. Katsokaa vaikka. Koska muuten näkee näitä ihmeitä.





Ps. Kaverini kysyi kerran, mikä on mielestäni kaikista kauneinta maailmassa. Vastasin jotain sellaista, josta olin itsekin yllättynyt. "Järvi viileänä syysaamuna, kun usva nousee sieltä savuna". Ja yksi aamu katselin bussista ikkunan läpi, kuinka lammikon vesi muuttui usvaksi, ja se oli niin uskomatonta. Suu auki, silmät tiukasti kiinni siinä luonnonilmiössä heräsin varmaan parhaimpaan olotilaan tänä syksynä. Olisin voinut jäädä tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa. Pitäisi nauttia näistä enemmän.


0 kommenttia: