this day's a spinning circus on a wheel.

All the world is made of faith, and trust, and pixie dust.
- Peter Pan



"Mitäs olet tehnyt tänään?", äiti kysyi kaksi tuntia kolme minuuttia sitten.
"[Katsellut kattoa ja tehnyt suurta ajatustyötä]. = En mitään. Kävin lenkillä.", vastasin.
"Kävitkö?"
"Kävelin vähän pimeällä. Tai oikeastaan tanssin. Hyppelin ja pyörin ja tanssin."

Oli uskomaton hiljaisuus, ja kuuntelin toisella kuulokkeella mp3:sta Sara Bareillesin Breathe Again:ia. Olin kävelyllä meidän tiellä, kai sitä voi meidän tieksi kutsua, tuota kilometrin mittaista, mutkaista ja mäkistä yksityistietä. Suljin silmäni ja aloin pyörimään, lenkkarit toimivat ihan hyvin siinä. Heittelehdin edestakaisin ja tein jotain niistä liikeistä, joita olemme tehneet nykytanssitunneilla. Ja sitten jotain ihan omaa. En varmaan olisi välittänyt, vaikka joku olisi nähnytkin. Oli joku kolme astetta lämmintä, eli ei kovinkaan lämmintä, mutta pipo ja lapaset ovat loistava apu siihen. Raitis ilma on varmaan parasta, mitä täällä (maaseudulla, tai vaikka koko Suomessa) on.

On masentavaa, kun joka puolella varmaan käytetyin lause on "täällä on kylmä". No totta kai on. Welcome to Finland - muuta päiväntasaajalle, jos haluat kuumuutta. En ole itsekään synnitön tässä, tietenkin käytän kyseistä lausetta jatkuvasti, mutta ennemminkin sisätiloissa. Ulkona olen tietoisesti, täysin tiedostaen sen kylmyyden, joka virtaa keuhkoihin ja huuruaa hengityksessä. Ja tietenkin pimeys väsyttää ja masentaa, mutta ihmiset ovat ainakin puoliksi liian huonolla tuulella. Because there's beauty in the dark. Emme vaan osaa etsiä sitä. Onhan se nyt vaikeaa, kun lähtee aamulla ja on pimeää, ja kun palaa iltapäivällä, on taas pimeää. Aurinko on ohimenevää. Pimeällä voisi unohtaa kaiken muun, voisi olla katsomatta niitä huonoja asioita ja masentuneita ihmisiä, ja olla ajattelematta sitä kylmyyttä. Jos hädintuskin näet eteesi, miksi näkisit edes sellaisia ajatuksia, jotka on vaivalla tuotettu. Ilo vie paljon vähemmän energiaa kuin jatkuva synkistely. Ja toisekseen, jokainen voisi sisäisesti olla luontoa vastaan ja olla aurinkoinen. Minkä eron se tekisikään näihin ihmisiin.

Ja siitä kylmyydestä. Yksi sana, totutteleminen. Tai toinen, vaatteet. Jep, kyllä minäkin ihmettelisin, miksi on kylmä, kun on sentään 100denin legginssit jalassa ja GinaTricotin trikoopaita ja H&M:ltä ostettu nahkatakki sen päällä! Vieläkin kuulen kysymyksiä "Miksi sinulla on lapaset käsissä?" Ja aina sama vastaus: "Koska minulla on muuten kylmä" ja pieni hymy päälle. Ero on siinä, että onko kylmä vai tekeekö jotain ettei olisi kylmä. Totta kai on kylmä, jos koko ajan ajattelee sitä, mutta ei tee mitään sen estämisen eteen.

Talvi. Marraskuu. Pakenen marraskuun ensimmäiseksi viikoksi Espanjaan, koulun ns. retkelle kautta kielimatkalle kautta opiskelureissulle. Y entonces voy a hablar solamente español. Tai sitten en. Mutta pääsen ainakin pois masentuneiden ihmisten luota. Ne ihmiset, jotka ovat ympärilläni, tai ne joita kerään ympärilleni eivät välttämättä ole niitä miss huonotuulisia, mutta lähipiiristä löytyy liikaa valittajia. On inhottavaa, että oma asenne menee pilalle sen takia, että muiden asenne on pilalla. I WANT TO BE HAPPY. Ja ilman ylimääräistä draamaa. Sellainen sopiva arkielämä ripauksilla mystiikkaa ja optimismiä kantaa läpi pitkän ja pimeän talven. Mutta pimeällä tähdet näkyvät parhaiten ja tähdethän ovat ihmiskohtalon symboleita! Tänään ne miljoonat loistavat niin kirkkaina, ettei niitä voi sammuttaa mikään. Lisäksi ne hymyilevät.


C.S.Lewis sanoi: "I believe in Christianity as I believe the sun has risen: not only because I see it, but because by it, I see everything else."
Hyvää yötä, aurinkoisia aamuja ja lumirikasta lokakuun loppua!