it's like wishing for rain as i stand in the desert.

Tuntuu hyvältä, että Joulu on tulossa. Ei pelkästään se tieto jouluaatosta tai joulupäivän rauhallisuudesta vaan siitä, että on loma. Ja siitä, että saa viettää aika perheen kanssa, eikä pelkästään istua yksin kotona tekemättä yhtään mitään. Ja sitten on se, että pääsee vähäksi aikaa olemaan matkustamatta - sitä odotan kaikista eniten.

Lupasin syksyllä itselleni yhden asian, tai ainakin yhden niistä monista voisin kertoa. Että tänä vuonna en solmi niitä lämpimiä ystävyyssuhteita, koska en halua pettyä, jos ensi vuonna en olekaan täällä eikä me pidettäisikään yhteyttä. Kuinkas siinä kävikään? Ennen Joulua, sain ainakin 10 hyvää ystävää ja paljon, paljon tuttuja, joihin haluaisin tutustua enemmän. En pelkästään espanjalaisista vaan etenkin ja myös niistä suomalaista, jotka olivat matkalla mukana. En kerännyt pelkästään energiaa matkalta vaan myös ihania ystäviä. Tätä en nimenomaan halunnut tehdä. Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä tiettyihin ystäviini, koska pelkään, että jään tänne pian muiden ihmisten takia - totuus on, että lukion jälkeen ainoa henkilö, jota aion ajatella (no matter how selfish this might sound) ja saan ajatella, on minä-itse. Ehkä ihmisläheisyyden takia olen vielä niin hukassa, mitä teen ensi vuonna. Tuntuu, että kaikki suunnitelmat vaan lykkääntyvät kauemmiksi, tai etten edes halua toteuttaa mitään niistä. Haluaisin sellaisen unelman, jonka toteuttamiseen antaisin kaikkeni. En ajattele tätä tilannetta mitenkään huolestuttavana, tai huonona, mutta olisihan se hienoa keksiä jotain. Tai sitten ei, ei sillä oikeastaan ole niin väliäkään.

Sitten on vielä se, että nyt on talvi ja kaikki muut ovat todella huonolla tuulella. Ehkä saan energiaa vähän siitäkin, että itse rakastan talvea niin paljon, ja erityisesti tätä joulunläheistä aikaa, että mieleni tekee vaan puhua ja puhua vähän lisää ja hyppiä ja tanssahdella.

Tekee mieli tehdä lumilinnoja - joka on mahdotonta pakkaslumella - ja lumilyhtyjä ja polttaa kynttilöitä koko ajan, laittaa takkaan tuli ja fiilistellä. Talven puhtaudesta tulee sellainen olo, ettei minun tarvitse vielä päättää mitään, enkä ole aikeissa tehdä sitä. Go with the flow. Ja keksiä sitten joskus jotain hetken mielijohteesta kenties. Ei fiksua päätöksiä, eikä rajoitteita. Ei turhia rimoja enää ikinä eikä mitään, mikä voisi vaikuttaa negatiivisesti olemukseen. Haluan vain hymyillä ja halailla. Tehdä lumienkeleitä ja piirrellä päiväkirjaan ikuisuuden kuvia, vaikka se kuulostaisi kuinka kliseiseltä.

Ja olen onnellinen siksi, että on enää viikko siihen, kun espanjalaiset tulevat tänne. En pysty kunnolla keskittymään koulujuttuihin, mutta olen silti hyvä tekemään kaiken ennen deadlineja - vaikka sitten viimeisenä iltana. I bend but don't break and somehow I'll get through.
Sitten on vielä musiikki. Ah. Kunpa ei koskaan tarvitsisi lakata kuuntelemasta musiikkia ja lopettaa tuon maiseman näkemistä ikkunasta.
Kaunista joulunaikaa!

Winter is the time for comfort, for good food and warmth, for the touch of a friendly hand and for a talk beside the fire: it is the time for home. ~Edith Sitwell